jeputijee. oon ollut tänään kotona, koska oon kipee. masu on kipee. aamulla olin kyl reilun tunnin salilla. ei oikeen oo mitään sen kiinnostavampaa kirjoitettavaa, teki vaan mieli jotain heittää. ärsyttää kun en oo oikeen rahoissa ja seuraavat asiat pitäisi ostaa:
rudy - vaimo 2lp ruudolf - multishow dvd pes5 sin city
ja ens viikonloppuna menee joku 15e pelkästään looptroopin keikan lippuun. elämä on hirveää.
nonni. nyt on ollut vähän pidempää paussia blogittamisen suhteen. syynä on ollut tietenkin se, että olen kiireinen bisnesmies. osallisena on ollut myös semivitutus, joka on nyt kadonnut. voin taas avata vapaasti sanaisen arkkuni, harmi vaan että ei ole oikeen mitään sanottavaa. istun just työpaikan penkillä, päivittelen työpaikan kotisivuja ja popitan mun upouudella mp3-soittimella.
looptroopin keikka lähenee ja sitä odottaessa; np: looptroop - last song.
ääh. sunnuntait on ihan supertylsiä. löhöilin aamulla sängyssä muutaman tunnin ja katselin telkkaa rauhassa, kunnes oveni avattiin ja mulle kerrottiin, että tänään siivotaan. mikään ei oo niin tyhmää ku siivoominen. ja en väitä, etteikö mun huone ois kaaos, mut silti..
pientä lohtua toi jokaiseen viikonloppuun kuuluva kebab ranskalaisilla ja extra-jugurtilla, 6,5€, käpylän pizza-kebabista. oli tosi hyvää. tulin just koiran kanssa ulkoota, ja kohta meen suihkuun. toivottavasti se neloselta tuleva CIA-leffa on sen verran kova, että se pelastaisi tämän siivoustäyttöisen päivän. muuten alan itkee.
perjantai tuli ja meni, mutta harvinaisen tapahtumarikkaasti; aamulla joitakin tunteja opiskelun parissa, netissä surffailua, käyminen elokuvissa, hienostunutta oluen siemailua ja trivial pursuitia. parhaiten näistä jäi mieleen elokuva, joka oli ehkä parasta mitä 2000-luvulla on tuotettu. visuaalisesti ehkä upein ikinä. kyseessähän on frank millerin sarjakuviin perustuva pätkä, sin city.
mulla on ihan pakottava tarve puhua tästä leffasta, joten sen teen ja yritän olla spoilaamatta. elokuvahan oli visuaalisesti mestariteos. tarina ja juoni vähän uupui, mutta niinhän ne sarjakuvissa tuppaavat tekemään. mua jäi harmittamaan yksi kohtaus, jossa yhtä äijää ammutaan vatsaan nuolella, ja se jää vaan seisomaan siihen paikalleen kyselemään tyyliin, että "mistäs tämä tuli? pitäisiköhän soittaa ambulanssi?".. toki koko sali repesi nauruun, mutta silti toi oli mielestäni aika ylilyönti, ja toivon syvästi, ettei tuo ollut se tarantinon suunnittelema kohtaus, sillä olisi harmillista, jos lempiohjaajani tekemä kohtaus olisi elokuvan turhin/huonoin. sin cityssä mässäiltiin aika paljon (välillä vähän liikaakin) verellä ja ruumiinosilla, mikä ei tosissaan tullut yllärinä. pari kohtausta olivat lähes kuvottavia.
elokuvista takaisin tosielämään. sain muutama tunti sitten käteeni ensimmäisen sin city sarjakuvan, ja palan halusta päästä lukemaan sitä. tämä ensimmäinen sarjis kertookin elokuvan ensimmäisestä tarinasta, jossa elokuvan sympaattisin otus, marv, jota elämä on aina potkinut päähän, löytää "elämänsä rakkauden", Goldien, joka sitten heidän ensimmäisen yönsä jälkeen murhataan sänkyyn marvin viereen.
